Nitorin digitaaliset insinöörit: Kati auttaa yrityksiä kukoistamaan maaperällä, jonka tulevaisuutta on vaikea ennustaa

Aloitetaanpa juttutuokio kurkistamalla historiaan. Voisitko näin alkuun kertoa, millaisista lähtökohdista polkusi Enterprise Coachiksi lähti muotoutumaan?

Opiskelin aikoinaan tietojenkäsittelytiedettä ja matematiikkaa, mikä vei lopulta vähäksi aikaa koodarin hommiin. Puolivahingossa kävi niin, että päädyin myös vetämään projekteja.

Urani meinasi loppua siihen jo ennen alkuaan. Aloin kyseenalaistamaan, miksi projekteille pyrittiin laatimaan usein valtavan tarkkoja suunnitelmia, vaikka oli arvattavissa, ettei kaikkia käänteitä voitaisi ennakoida. Projektit harvemmin ehtivät edetä kovinkaan pitkälle ennen kuin havaittiin, että jäykkä ja pieteetillä laadittu alkuperäinen suunnitelma ei kestänytkään tosielämän koettelemuksia.

Minulla meni pahasti ihon alle se, että vaikka yllätykset varsinkin uusimpia teknologioita käyttäessä olivat loppujen lopuksi tavallisia, niihin asennoiduttiin useimmiten epäonnistumisina. Puhumattakaan siitä, että kaikki hienot ideat olisi pitänyt saada määrittelyvaiheessa. Niiden leipominen mukaan projektiin myöhemmin oli aina epävarmaa ja kovan työn takana. Etukäteen laaditun suunnitelman olisi pitänyt olla tarkka ja erehtymätön silloinkin, kun haluttiin olla kehityksen edelläkävijänä ja koetella rajoja vaikka uuden teknologian muodossa.

Muutosten hallinta projekteissa oli työlästä ja byrokratiapainotteista. Koska projektisuunnitelmat oli usein tehty isolle ihmisjoukolle pitkälle tulevaisuuteen, pienikin muutos tarkoitti merkittävää määrää päivittämistä. Se ei auttanut suhtautumaan yllätyksiin tai uusiin ideoihin innostavina mahdollisuuksina oppia ja tehdä paremmin.

Kuulostaa kieltämättä kuluttavalta. Mitä sitten tapahtui?

Ennen kuin ehdin tehdä mitään radikaaleja peliliikkeitä urani osalta, näin erään kollegani työskentelevän kokeellisen projektin parissa hyödyntäen ketteriä menetelmiä. Pääsin kurkkimaan prosessia olan yli, ja valo syttyi tunnelin päähän. Sitä kautta päädyin hakemaan F-Securelle Scrum Masterin rooliin ja sain paikan.

Työskentelin F-Securella lopulta kymmenisen vuotta. Ehdin muun muassa vetämään eri tasoilla operoivia tiimejä, tiimeistä koostuvia tiimejä ja tuotekehitysyksiköitä, aina ketterän työskentelyn näkökulmasta ponnistaen. Jokaiseen päivään kuului sen sisäistämistä, mitä ketterä työskentely käytännön tasolla oikein on. Opetin ja opettelin. Sillä tiellä olen edelleen.

Ongelmanratkaisu leipälajina on varmasti haastavaa työtä. Miten näitä ketteryyden periaatteita sovelletaan ja noudatetaan Nitorilla?

Olen työskennellyt Nitorilla reilut kuusi vuotta, minkä aikana tehtäväni on ollut auttaa asiakasorganisaatioita saamaan ketterästä ajattelusta ja toimintatavoista kaikki hyödyt irti. Vaikka ketterän työskentelyn malli syntyi alun alkaen ohjelmistotyöhön, nämä periaatteet ja toimintatavat ovat sellaisia, jotka ovat käyttökelpoisia oikeastaan minkälaisessa työssä tahansa.

Eri organisaatioilla on erilaiset kulttuurit, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia ongelmia ja haasteita työssä tulee vastaan. Suurin haasteeni Enterprise Coachina on ollut oppia tavat auttaa asiakasorganisaatiota, jota en tunne ennalta. Roolini on joustava yhdistelmä kouluttajaa, mentoria ja coachia. Harvoin toimin itse ongelmanratkaisijana, vaan pyrin tukemaan asiakasta löytämään ratkaisut itse – hehän tuntevat organisaationsa parhaiten. Minä voin auttaa ymmärtämään tilanteen mahdollisimman hyvin, auttaa valitsemaan vaikuttavimmat kehitystavoitteet ja lopulta löytämään parhaan reitin niiden saavuttamiseen.

Katilla on loistava, analyyttinen mieli, jonka avulla hän osaa hahmottaa suurten ja pienten organisaatioiden ytimessä olevat rakenteet. Hänellä on myös poikkeuksellinen taito löytää juuri oikeat tavat opastaa ihmiset tehokkaalla yhteistyöllä syntyvien saavutusten polulle. Parasta on se, että Kati tekee kaiken tämän omana itsenään sen sijaan, että piiloutuisi ammatillisen roolin tai sosiaalisen naamion taakse. Hän on erinomainen esikuva naisille IT-alalla. Tunnen itseni onnekkaaksi kutsuessani häntä työkaveriksi ja ystäväksi.

– Annika Madejska, Senior Designer

Ihmisten auttaminen ratkaisujen äärelle on sosiaalista ja viestinnällistä työtä, eli ytimeltään yksi haastavimmista toimenkuvista. Minkälaisten esteiden yli olet päässyt urallasi kapuamaan?

Asiakastilanteissa törmään siihen, että eri rooleissa työskentelevillä ihmisillä on hyvinkin eriäviä näkemyksiä tilanteiden luonteesta. Siksi on tärkeää pyrkiä rakentamaan kokonaiskuva tilanteesta ja tarkastella koettuja ongelmakohtia syvemmältä, jotta juurisyyt oireiden takaa saadaan kaivettua esiin. Vasta sen jälkeen kannattaa keskustella siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä.

Prosessit, työympäristö ja sitä kautta firman tuloskaan eivät kehity paremmiksi ilman, että olosuhteissa toimivilla ihmisillä on mahdollisuus osallistua talkoisiin. Eikä ole olemassa sellaista yrityksen ulkopuolista tahoa, joka voisi tulla lonkalta tarjoilemaan täydellisen ratkaisun ongelmiin ja korjata kaiken taikasauvaa heilauttamalla.

Mistä työsi asiakkaan kanssa yleensä alkaa?

Alamme yhdessä perkaamaan auki sitä, miten asiakas itse näkee tilanteen ja missä hän tai he kokevat olevan parantamisen varaa. Sen jälkeen sovimme yhdessä, mitä välineitä työkalupakista otetaan käyttöön – koulutusta, fasilitoituja työpajoja, henkilökohtaista valmennusta, mentorointia. Toimenkuvani on todella vaihteleva. Asiakkaan tarpeesta riippuen asiakasprojektini kestävät joskus päiviä tai viikkoja, joskus vuosia.

Omat haasteensa tuolle matkalle tuonee myös se, että rinnalla kulkijoita on yleensä enemmän kuin yksi tai kaksi?

Ketterän työskentelyn ydin on siinä, että jos halutaan saada jotain aidosti arvokasta ja hyödyllistä aikaiseksi, sitä ei nykypäivänä kukaan tee yksin. Mainion idean jalostaminen esimerkiksi uudeksi palveluksi tai toiminnallisuudeksi loppukäyttäjälle vaatii monenlaista osaamista ja sitä kautta koko joukon asiantuntijoita ja osaajia. Isoissa digialan projekteissa erikoistuminen ja osaamisen taso on usein syvällistä, joten hallinnolliselta puolelta on löydyttävä luottamusta siihen, että asiantuntijat tekevät parhaansa kohti yhdessä suunnitellun kokonaisuuden toteutumista.

Tänä päivänä tahtotila on siiloutumisen sijaan ennemmin se, että tuodaan tarvittava osaaminen eli ihmiset saman pöydän ääreen. Sen jälkeen katsotaan, mikä on perimmäinen yhteinen tavoite ja lähdetään tavoittelemaan sitä. Kun projektissa on mukana vaikkapa joukko koodareita, graafikoita, copywritereita, käyttöliittymäsuunnittelijoita ja teknisiä kirjoittajia, samaan yhtälöön ei voi sovittaa yksittäistä ihmistä neuvomaan asiantuntijoita yläpuolelta työnsä yksityiskohdista. Sellaista kaikenkattavaa yliymmärrystä ei ole kenelläkään. Kun ihmisille annetaan työkaluja tarkastella yhteistä pelikenttää ja sitä, luonnistuuko yhteistyö toivotulla tavalla, silloin ollaan etenemässä oikeaan – ketterään – suuntaan.

Olet ehtinyt työskennellä Nitorilla kuutisen vuotta ja Lean-Agilen maailmassa jo peräti 17 vuotta. Miten Senior Lean-Agile Coachin mielenmaisema taipuu nitorilaiseksi digitaaliseksi insinööriydeksi?

Mielestäni oma osaamiseni sopii hienosti muiden nitorilaisten sekaan! Kehittäjät, arkkitehdit, designerit, enterprise coachit ovat kaikki ongelmanratkaisun ammattilaisia, vain näkökulma vaihtelee.

Asiakkaan tarve on tehdä parempaa bisnestä paremmassa työympäristössä, mihin myös me Nitorilla pyrimme. Olemme kaikki oman alamme erikoisosaajia ja tuomme yhtälöön erilaisia työkaluja, mutta niillä taotaan reittiä samaan tavoitteeseen. Pragmaattisuus on yksi keskeinen yhdistävä tekijä. Työnkuvasta riippumatta kaikki nitorilaiset pyrkivät kuitenkin aina ymmärtämään ja sisäistämään ennen kaikkea sen, mitä asiakas tavoittelee.

Se varmasti tekee kaikkien työstä helpompaa ja sulavampaa. Mitkä asiat ovat mielestäsi Nitorin työyhteisön parhaita puolia?

Meillä on paljon valtaa ja vastuuta päättää asioista itsenäisesti. Luottamuksen ilmapiiri on todella vahva. Voin kuitenkin aina käydä kysymässä neuvoja kollegoilta ja niin myös usein teen, mutta omassa työssä onnistuminen on lopulta omissa käsissä. Saan toimia niin kuin itse parhaaksi näen.

On helpompi työskennellä tietäen, että minuun luotetaan. Se saa myös minut luottamaan itseeni enemmän.

Mahtava kuulla! Kerrotko vielä lopuksi, mitä neuvoja antaisit tuleville nitorilaisille?

Ajattele aina kokonaisuutta! Aseta työsi perspektiiviin. Yritä ymmärtää, mitä oma työsi merkitsee kokonaisuudelle. Maalaa itsellesi kokonaiskuva yhteisestä tavoitteesta, joka ulottuu myös oman tonttisi ulkopuolelle. Siten ymmärrät paremmin myös oman roolisi kokonaisuudessa, voit saada vaikuttavampia ideoita ja tehdä parempia ratkaisuja!

Tässä artikkelisarjassa tulemme esittelemään nitorilaisia eri rooleissa. Jokainen nitorilainen on digitaalinen insinööri: pragmaattinen ja ratkaisukeskeinen auttaja, joka ei tyydy oletuksiin, vaan etsii oikeita kysymyksiä ja niihin yhä parempia vastauksia.