Onko digipalvelusi saavutettava? Huomioi erityisesti nämä 3 asiaa

Kuvittele jokin verkkopalvelu, jota käytät usein: verkkokauppa, viraston palvelusivu tai vaikkapa lapsen harrastuskerhon nettisivu. Miten käyttö luonnistuisi tietokoneella, jos sinulla ei olisi käytössä hiirtä tai kosketuslevyä?

Saavutettavalla suunnittelulla voidaan varmistaa, että kaikilla ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää esimerkiksi web-sivuja ja sovelluksia. Se voi tarkoittaa yhtä lailla ruudunlukijan kaltaisen apuvälineen käytön mahdollistamista kuin vaikkapa selkeästi rakennettua verkkosivua, jonka lukeminen on mahdollista myös kirkkaassa auringonpaisteessa.

Saavutettavuus on noussut viime vuosina yhdeksi tärkeimmistä digipalveluiden kehityksen osa-alueista. Kesäkuussa 2025 siirtymäajan jälkeen voimaan tullut EU:n saavutettavuusdirektiivi määrää, että yli 10 hengen yritysten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten tulee olla saavutettavia. Teknistä toteutusta valvotaan esimerkiksi WCAG-standardeilla.

Näin lainsäädäntö ja inklusiivisuuden yhdenvertaisuutta edistävät vaatimukset kannustavat yrityksiä ja kehittäjiä miettimään, miten palvelut ovat aidosti kaikkien käytettävissä – ei vain teknisesti, vaan myös käytännössä.

Ota saavutettavuus huomioon heti alussa

Nitorilla ohjelmistokehittäjänä työskentelevä Anna Salo on toiminut näiden kysymysten parissa jo yli viisi vuotta. Taustaltaan hän on full stack -kehittäjä, mutta viime vuosina hän on erikoistunut erityisesti frontendiin, käyttöliittymien saavutettavuuteen ja design-ajatteluun.

Salo kertoo, että hyvä suunnittelu on saavutettavuudessa keskeinen mahdollistava tekijä.

“Kun näppäimistökäyttäjät ja teknisen toteutuksen rajat otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, kehittäjien on huomattavasti helpompaa tehdä käyttöliittymästä myös teknisesti saavutettava”, hän sanoo.

“Huonolla suunnittelulla jotkin toiminnallisuudet voivat pahimmassa tapauksessa jäädä esimerkiksi täysin näppäimistökäyttäjien ulottumattomiin, mikäli niihin käsiksi pääseminen ilman hiirtä on teknisesti mahdotonta. Ohjelmistokehittäjä voi kyllä tehdä tällaisesta käyttöliittymäkomponentista saavutettavan, mutta jos käyttäjä ei pääse siihen käsiksi, työ on aivan turhaa, eikä komponentti todellisuudessa ole saavutettava.”

Saavutettavuuden vaatimukset: 3 asiaa joista lähteä liikkeelle

Salo nostaa esiin erityisesti kolme asiaa, joiden huomioon ottaminen kattaa saavutettavuusvaatimuksista leijonanosan:

1. Näppäimistönavigointi. Kaikkien palvelun toimintojen tulee olla käytettävissä hiiren lisäksi myös pelkällä näppäimistöllä, ilman visuaalista ohjausta. Salo korostaa, että tämä on saavutettavuuden kannalta kriittinen perusasia.
   
   "Jos näppäimistönavigointi toimii, ollaan saavutettavuudessa jo pitkällä. Kaikkien elementtien pitää saada näkyvä fokustyyli ja niiden pitää olla loogisesti järjestettyjä”, hän toteaa.

2. Semanttinen HTML ja natiivien komponenttien käyttö. Käytä aina natiiveja HTML-elementtejä ja komponentteja, kuten <button> ja <a>. Älä tee kustomoituja ratkaisuja, ellei ole pakko. Semanttinen rakenne auttaa ruudunlukijoita ja muita apuvälineitä tulkitsemaan käyttöliittymän oikein.
   
   Natiivit komponentit ovat saavutettavuuden kannalta ylivoimaisia. Kustomoidut komponentit taas vaativat erityistä huomiota, jotta ne toimivat oikein apuvälineiden kanssa. Tällöin natiivikomponenttia vastaavan funktionaalisuuden ja siten saavutettavuuden varmistaminen vaatii ARIA-attribuuttien (Accessible Rich Internet Applications) käyttöä.

3. Värikontrastit. Värien kontrastit vaikuttavat suoraan siihen, kuinka helposti sisältö on hahmotettavissa. Liian alhaiset värikontrastit voivat tehdä sisällöstä huonosti erottuvan ja puuroutuvan, ja pahimmillaan näkymättömän. Kontrasti voi olla myös liian suuri – kuten pikimusta teksti vitivalkoisella taustalla – jolloin lukihäiriöisillä voi olla vaikeuksia lukea tekstiä. Kontrastit kannattaa tarkistaa esimerkiksi Wave-työkalulla.

"Erityisesti suunnittelijoiden vastuulla on varmistaa, että määritellyt käyttöliittymän brändi- ja sisältövärit huomioivat kontrastivaatimukset ja että yksittäisen näkymän, käyttöliittymäkomponentin tai toiminnallisuuden kontrastit on katsottu kuntoon jo suunnitteluvaiheessa", Salo muistuttaa.

Värikontrastien lisäksi suunnittelussa tulee huomioida fonttikoot, ikonien skaalautuvuus ja että kaikki informatiivinen visuaalinen tai multimediasisältö on saavutettavissa ruudunlukijoille tekstuaalisessa muodossa.

Lisäksi Salo penää perustavanlaatuista järjen käyttöä ja saavutettavuuden tarkastelua myös isommassa kontekstissa. Palvelu ja sen yksittäiset toiminnallisuudet voivat olla lain teknisten vaatimusten mukaisia, mutta jos käyttöliittymän design tai flow on niin sekava, ettei käyttäjä esimerkiksi löydä haluamaansa tietoa, ei kokonaisuus ole välttämättä kognitiivisesti saavutettava.

Korjaaminen jälkikäteen on kallista

Jos erilaisten käyttäjien tarpeet unohdetaan jo suunnittelun ja toteutuksen alkuvaiheissa, korjaaminen jälkikäteen on usein kallista ja hidasta. Lisäksi monilla organisaatioilla on käytössään niin sanottuja legacy-järjestelmiä, jotka eivät enää vastaa tämän päivän vaatimuksiin.

On tyypillistä, että järjestelmän saavutettavuutta kehitetään lain minimivaatimusten mukaisesti, ja lain ulkopuolelle jäävissä järjestelmissä saavutettavuutta ei mietitä juuri lainkaan, Salo toteaa. Nämä järjestelmät ovat suurissa ongelmissa myöhemmin, jos lain vaatimukset tiukentuvat. Toisinaan tekijöillä ei myöskään ole oikeaa käsitystä siitä, miten laajasta kokonaisuudesta saavutettavuuden takaamisessa on kyse: työhön saatetaan ryhtyä vasta hieman ennen määräaikaa, vaikka se olisi todellisuudessa vaatinut aikaa kuukausia tai jopa vuosia.

Nitorilla Salo on päässyt esimerkiksi työskentelemään asiakkuudessa, jossa suuren ja monimutkaisen hallintojärjestelmän sekä muiden tuotteiden saavutettavuutta tuli parantaa uusien lain vaatimusten mukaiseksi. Tällaisissa suuren skaalan projekteissa tulee kiinnittää erityistä huomiota saavutettavuuden ylläpidettävyyteen pitkällä aikavälillä, mikä kulkee usein käsi kädessä myös koodin ylläpidettävyyden kanssa.

Ratkaisuna asiakkaalle kehitettiin oma suunnittelujärjestelmä (design system), jossa saavutettavuus oli sisällytetty komponentteihin jo valmiiksi tavalla, joka käytännössä pakottaa kehittäjän käyttämään komponenttia oikein. Suunnittelujärjestelmän kanssa vastuu saavutettavuudesta ei jäänyt yksittäisen kehittäjän harteille, ja kaikki eri järjestelmät kattavasta ylläpidosta tuli huomattavasti helpompaa.

”Teknologiat ja digitaalisten palveluiden vaatimukset kehittyvät vauhdilla, ja vanhemmat järjestelmät putoavat kelkasta helposti. Monen palvelun kehittämisessä voitaisiin kuitenkin säästää aikaa ja rahaa, jos asia mietittäisiin heti alussa kuntoon”, Salo pohtii.

Parempia palveluita kaikille

Saavutettavuuskysymyksiin liittyy usein virheellinen uskomus siitä, että palveluita muokataan vain pienen, marginaalisen ryhmän tarpeiden takia. Tämä ei ole totta, Salo sanoo.

”Kun tehdään saavutettavaa palvelua, siitä tehdään oikeasti parempaa kaikille käyttäjille”, hän toteaa.
Kaikilla on saavutettavuushaasteita jossain vaiheessa elämäänsä. Ikääntyminen vaikuttaa näkökykyyn lähes jokaisen kohdalla, samaten tiedonkäsittelyn nopeudessa voi tulla muutoksia. Jos terve nuori aikuinen rikkoo kätensä pyöräilyonnettomuudessa, sekin vaikuttaa tietotekniikan käyttämiseen.

”Samaten jos haluaa katsoa työmatkalla metrossa vaikkapa HR:n opetusvideota, on ihan mukavaa, jos videossa on tekstitys”, Salo avaa saavutettavuuden merkitystä.

Saavutettavuusosaamista voi kehittää monin tavoin. Salo suosittelee etenkin frontendin kanssa työskenteleviä ohjelmistokehittäjiä perehtymään WCAG-kriteeristöön ja suorittamaan esimerkiksi W3C:n saavutettavuussertifikaatin. Suomessa Saavuta-seminaarit ja kansainvälisesti Digital Accessibility Conference tarjoavat hyviä mahdollisuuksia oppia uutta.

Meillä Nitorilla saavutettavuusosaaminen on vahvaa. Tarvitsetko apua palvelusi kehittämisessä? Ota yhteyttä, asiantuntijamme auttavat mielellään eteenpäin.