Nitorin digitaaliset insinöörit: Liisa uskoo yhteistyön ja yhteisöllisyyden voimaan

Moikka Liisa! Voitko alkuun hieman kertoa urataustasi?

Taustani on aika kirjava. Olen aikanaan lukenut biologiaa, mutta hankin myöhemmin toisen tutkinnon Suomessa mediatekniikan alalta. Insinöörin paperit siis löytyvät, mutten varsinaisesti ajattele itseäni insinöörinä. Olen aina nähnyt itseni ennen kaikkea ongelmanratkaisijana.

Koulujen jälkeen päädyin mukaan erääseen EU-projektiin, jonka parissa viihdyin pari vuotta tehden lopputyötäni samaan aikaan. Rakensin paljon erilaisia paperiprototyyppejä ja kiinnostuin menetelmistä, joita ei 2000-luvun alussa pidetty kovin tyypillisinä. Lopulta eräs silloinen opettajani kysyi, että kiinnostaisiko minua konsultin työ.

Päädyin sitten työhaastatteluun esittelemään piirroksiani ja luomiani prosesseja, enkä niinkään keskittynyt menetelmieni lopputuloksiin vaan niiden taustalla oleviin metodeihin. Haastattelijana toiminut Design Director totesi ilahtuneena, että olin ainoa, joka oli esitellyt tapaa, jonka pohjalta työskentelin.

Eli siitä se sitten lähti. Mikä oli seuraava askel?

Tein monta vuotta käyttöliittymäsuunnittelua, mutta pikselintarkka työskentely ei ole ollut juttuni. Pikkuhiljaa siirryinkin enemmän ja enemmän sellaisiin töihin, joissa tavoite on keskustella ja miettiä työn perimmäisiä tarkoitusperiä. Minusta tuli siis konseptisuunnittelija. Tuolloin palvelumuotoilijan nimike ei vielä ollut yleisesti käytössä Suomessa.

Kun täällä alettiin keskustella palvelumuotoilusta, etnografisista menetelmistä ja ihmisten osallistamisesta prosessiin, syntyi siinä samalla konsepti Service Designista. Tein pitkään töitä B2C-maailmassa, minkä jälkeen siirryin julkishallinnolliselle puolelle ja olin mukana Digi- ja väestötietoviraston sekä HSL:n projekteissa johtavana palvelumuotoilijana.

HSL:n projektien parissa työskentelin muun muassa matkakorttien verkkolatauksen, Reittioppaan ja HSL:n verkkopalvelujen parissa. Työstettävää ja hiottavaa oli runsaasti, joten meillä oli työparini kanssa riittämiin tekemistä. Tein kaikkea käyttöliittymistä tutkimuksiin ja olin vahvasti mukana projektien eri osa-alueilla.

Jos joku olisi kysynyt minulta 30 vuotta sitten tulevaisuuden urastani, en varmastikaan olisi keksinyt vastata, että tulen suunnittelemaan digitaalisia palveluja. Mutta niin siinä kävi.

Niin se elämä vie! Miten oma työnkuvasi on muuttunut ja kehittynyt ajan saatossa?

Nykyisessä roolissani mietin yhä käyttöliittymiä, mutta ennen kaikkea kokonaisvaltaista käyttäjäkokemusta. Nautin todella paljon sellaisista asiakasprojekteista, joissa saan olla tiiviissä yhteistyössä asiakkaan työntekijöiden kanssa. Työntekijäkokemus vaikuttaa valtavasti asiakaskokemukseen.

Ihailen Liisan innovatiivisuutta, loputonta halua oppia ja kehittyä, sekä hänen kykyään saada jokaisen tuntemaan itsensä arvostetuksi. Liisan positiivinen asenne valaisee jokaisen huoneen, johon hän astuu.

- Eveliina Lakka, Business Strategy Consultant

Minkälainen on kokemuksesi nitorilaisena digitaalisena insinöörinä ollut tähän asti, kun Nitor-vuosia on vyön alla vasta yksi?

Nitorilla työntekijöille annetaan poikkeuksellisen paljon vapautta miettiä omaa työnkuvaansa sekä vaikuttaa siihen, minkälaisiin projekteihin pääsee osallistumaan. Omasta näkökulmastani oli myös vapauttavaa huomata, että Nitorilla arvostetaan suunnittelua niin paljon. Täällä ei ajatella niin, että tässä ollaan vain kehittäjätalo ja suunnittelijoiden lesti on raapustella kivoja kuvia samalla, kun kehittäjät keskittyvät oikeisiin töihin. Päinvastoin – minusta on alusta asti tuntunut siltä, että Nitorilla ollaan heti kättelyssä varmistelemassa, josko projekti kaipaa myös suunnittelijan taitoja mukaan. Tunnen, että täällä työtäni kunnioitetaan.

Nitorin työntekijöillä on myös valtavasti pitkän linjan kokemusta laidasta laitaan. Olen itsekin generalisti, joten saan valtavasti hyvää fiilistä siitä, että Nitorilla arvostetaan monimuotoista kokemusta. Nitorilla aidosti arvostetaan ihmisten erilaisuutta.

Mahtava kuulla! Kerrotko vielä hieman siitä, minkälaisena näet oman roolisi osana Nitorin kattavaa asiantuntijoiden ja osaajien palapeliä?

Oma valttikorttini on yhteistyön ja tiimihengen vaaliminen. Osaan muokata omaa rooliani tiimin tarpeiden mukaiseksi ja lähestyä tilanteita monesta kulmasta. En ole jyrkkä sen suhteen, miten asiat saatetaan eteenpäin tai millä rutiinilla työ etenee. En tiedä onko se varsinaisesti mikään erikoinen piirre, mutta monille sellainen työskentely on vaikeaa.

Olen mukana Nitorin tiimissä YK:n Global Compact -ohjelmassa, jonka tavoitteena on edistää tasavertaisuutta työpaikalla. Järjestin myös Service Design Day -tapahtuman Nitorilla viime kesänä, mikä oli tosi iso ja kiinnostava hanke. Toki teen paljon asiakastyötä, mutta jo ensimmäisen Nitor-vuoteni mitalle on mahtunut todella paljon erilaisia kokemuksia. Saa nähdä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!

Varmasti lisää kiinnostavia käänteitä! Mainitsitkin edellä, että olet mukana edistämässä työelämän tasavertaisuutta Nitorilla. Kattavan työkokemuksesi huomioiden, miten näet tasavertaisuuden edistyneen teknologia-alalla?

Olen urani aikana työskennellyt aika monessa kehitystalossa, joissa suunnittelupuolella on aina ollut melko paljon naisia. Ohjelmistokehityksen puolella heitä on aina ollut paljon vähemmän, mutta siihen vaikuttaa myös alan kehitys.

Interaktiosuunnitteluun ei ollut tarjolla erillistä koulutusta silloin, kun itse kävin vielä koulua. Se oli osa insinöörikoulutuksen ohjelmistokehityslinjaa, jota kävivät pääasiassa miehet. Tänä päivänä uskoisin, että yliopistoissa on paljon enemmän naisia suorittamassa ohjelmistotutkintoja. Alalla kuitenkin arvostetaan senioriteettia ja vielä tänä päivänä se tarkoittaa, että miehiä palkataan enemmän. Monessa paikassa johtotason rooleissa on pääasiassa miehiä.

Näkisin kuitenkin, että informaatioalalla on tarjolla paljon tehtäviä, joissa perspektiivin arvoa ei pidäkään ajatella binäärisesti esimerkiksi sukupuolten kautta. Tärkeintä on se oma tulokulma ja yksilöllinen näkemys. Sen tuominen esiin voi toki toisinaan olla naisena vaikeaa miesvaltaisella alalla. On minuakin aikoinaan tytötelty ison yhtiön johtoportaan toimesta. Kyllä sellainen ärsyttää, mutta moiselle touhulle pitää myös osata nauraa ja yrittää ennemmin ohjata keskustelua eheämpään suuntaan positiivisen asenteen avulla.

Tuo vaatii todella vahvaa selkärankaa. Minkälaisia neuvoja antaisit teknologia-alaa harkitseville naisille, joita tällaisten asioiden kohtaaminen huolettaa?

Jos vähättelevää asenteellisuutta tulee vastaan, kannattaa muistaa, että perimmäiset puutteet ovat näitä asenteita hautovilla ihmisillä. Ehkä heiltä puuttuu jokin tieto, taito tai ymmärrys, joka purkautuu typerinä tai asiattomina kommentteina. Silloin pitää luottaa itseensä ja muistaa oma arvonsa. Kun tuo oman osaamisensa esille ja tekee sen itsevarmasti, itselleen saa kyllä pedattua arvoisensa paikan missä tahansa työyhteisössä.

Tässä artikkelisarjassa tulemme esittelemään nitorilaisia eri rooleissa. Jokainen nitorilainen on digitaalinen insinööri: pragmaattinen ja ratkaisukeskeinen auttaja, joka ei tyydy oletuksiin, vaan etsii oikeita kysymyksiä ja niihin yhä parempia vastauksia.