Mentorointitarinat: Ville ja Kalle aurasivat oman mentorointipolkunsa yhdessä

Kun Nitorilla järjestettiin uusi mentorointihanke onnistuneen pilotin jälkeen, päätin itsekin ilmoittautua mukaan. Itse asiassa tässä kävi sillä tavalla hassusti, että olin alkujaan ajatellut ilmoittautua ohjelmaan mentoroitavaksi, koska halusin päästä syventämään ymmärrystäni UI-kehityksestä. Meillä ei ollut vihkiytynyttä käyttöliittymäsuunnittelijaa tiimissämme ja tuumasin, että voisin ottaa tätä tonttia hieman haltuun.

Sitten kävi ilmi, että ohjelmassa olisi kysyntää vielä yhdelle Java-mentorille. Kalle oli ehtinyt olla Nitorilla vasta alle vuoden verran ja halusi innolla päästä imuroimaan informaatiota kokeneemmilta kollegoiltaan. Hän taisi paraikaa olla taistelemassa jonkin astetta haastavamman Java-projektin parissa, mikä oli myös herättänyt kiinnostuksen Javan ekosysteemiä ja suurempaa kokonaiskuvaa kohtaan.

Olen itse ollut Nitorilla jo 11 vuotta, mutta hauskana yhdistävänä tekijänä meillä oli se, että aloittaessani Nitorilla olin firman nuorin työntekijä ja tätä nykyä Kalle on puolestaan Nitorin nuorin asiantuntija. Osasin siis asettua Kallen rooliin melko vaivattomasti, vaikken tainnut itse mentoroinnin aikana edes muistaa mainita tätä hauskaa pikku yksityiskohtaa.

Uuden oppimisen ohella yksi hienoimpia asioita mentorointiohjelmassa on se, että sen avulla voi löytää ihan uudenlaista potentiaalia itsestään. On mahdollisuus pureutua asioihin, joihin ei työn puitteissa ole ehkä koskaan aiemmin päässyt syventymään kuin pintapuolisesti.

- Kalle Ahlström, Support Engineer, Nitor

Tikkataulun muotoinen mindmap

Yhteinen matkamme alkoi mentorointiprojektin aloitustapaamisella. Sen jälkeen järjestin Kallelle eräänlaisen haastattelun, jossa kartoitimme yhdessä niitä asioita, joita hän haluaisi oppia mentoroinnin aikana ja jotka itse koin tärkeiksi. Kävimme kokonaisuuden läpi pääpiirteissään, minkä jälkeen aloin työstää mentoroinnin asialistaa kasaan. Pidimme rytmin sujuvana, eli katsoimme aina kunkin tapaamisen loppusuoralla, milloin seuraava saadaan sopimaan kalenteriin.

Itse mentorointi tapahtui yleensä etänä parikoodauksen merkeissä. Kalle jakoi ruutuaan ja olin ikään kuin kurkkimassa olan yli ja kommentoimassa näkemääni. Toimintatapa tuntui molemmista luontevalta ja eteni todella sujuvasti, etenkin kun prosessi nojasi konkreettiseen ja tilannekohtaiseen tekemiseen, eikä niinkään etukäteen mallinnetun prosessin seuraamiseen.

Meille oli annettu työkaluksi hieno Miro-taulu, johon yhdistimme tekemäni tikkataulua muistuttavan mindmapin. Sen tarkoitus oli pitää meidät sujuvasti kartalla ja pitää huolta siitä, etteivät aiheet hairahdu liikaa sivupoluille. Tärkeimmät aiheet ovat taulun keskellä ja mitä pidemmälle keskustasta edetään laitamille, sitä lähempänä ollaan toissijaista tekemistä. Värejä hyödyntämällä tuli vielä alleviivattua eri aiheiden välistä tärkeysjärjestystä, jonka avulla oli entistä vaivattomampaa määritellä mihin ensisijaisesti tulisi työvaiheiden edetessä keskittyä.

Mentorointisessiot etenivät useimmiten niin, että valitsimme jonkin tikkataulu-mindmapin laatikoista päivän aiheeksi ja työstimme aiheeseen liittyvää harjoitusta. Tällainen toimintatapa oli myös mentoroinnin jatkuvuuden kannalta hyödyllinen, sillä tikkataulumme avulla Kalle pystyi referoimaan edellisiä mentorointitapaamisia ja kaavailemaan sitä, minkälaisten asioiden parissa olisi hedelmällisintä jatkaa oppitaivalta.

Aktiivinen yhteinen tekeminen tuntui olevan meille molemmille paras ja luontevin tapa työskennellä. Ainakin itse koen, että aktiivinen käytännön tekeminen oli oppimiseni kannalta parempi toimintatapa kuin vaikkapa kotiläksyjen parissa pakertaminen.

- Kalle Ahlström, Support Engineer, Nitor

Haasteet eivät ole poikkeus vaan sääntö

Mentorointi toimi myös inspiraation lähteenä, sillä se kiritti minut kirjoittamaan artikkelin Git-versiohallintaohjelmasta ja parhaista toimintatavoista liittyen sen käyttöön. Gitin käyttö varsinkin commit-käskyjen ja niiden kylkiäisenä kirjoitettujen viestien saralla tapaa usein olla aika sotkuista toimintaa, mihin Kallekin tunnusti toisinaan sortuvansa. Kalle totesikin, että tuo yllä mainittu artikkelini pitäisi muistaa käydä lukemassa uudestaan tasaisin väliajoin, jotta Gitin commit-viestien naputtelu pysyisi johdonmukaisena ja käytännönläheisenä.

Johdonmukaisuudesta on aina hyötyä digitaalisessa työssä, sillä kuten mentorointitaipaleella huomasimme, perustason satunnaisongelmia tulee vastaan aina ja ikuisesti. Niitä ei kukaan saa postettua päiväjärjestyksestä, eikä ratkaisuakaan löydy aina käden käänteessä. Myös oma asenne nousee näissä tilanteissa määräävään rooliin.

Toisaalta Javan syvien rakenteiden tai muiden mentoroinnin aikana käsittelemiemme konseptien hahmotus ei koskaan tuntunut olevan varsinainen ongelma Kallelle, sillä hän on niin kokonaisvaltaisen osaava kaveri. Mentorin roolini huomioiden toivoin pysyväni aina askeleen edellä, mutta Kallen pätevyyden ansiosta se kävi haasteesta. Aina en siinä onnistunut, mutta sittenpä olimme kahdestaan selvittelemässä kohtaamiamme ongelmia.

Hauskinta mentoroinnissa oli ehdottomasti se, että se oli mukava yllätystekijä työviikkoihin ja toi erilaista tekemistä vakiintuneiden rutiinien oheen. En myöskään tiedä toista työnantajaa, joka antaa henkilöstölle mahdollisuuden syventää osaamistaan kokeneempien kollegojen mentoroitavana tai jakaa pitkän linjan osaamistaan työyhteisölle mentorin roolissa.

Oli mainiota päästä tutustumaan Kalleen paremmin. Ja vaikka yhteiset mentorointi-istuntomme menivät usein aika reilusti yliajalle, niin jos joku tulevaisuudessa haluaa sparrata Javaa kanssani, olen ehdottomasti valmis lähtemään ohjelmaan uudestaan.

Haluatko luovia oman polkusi Nitorin digitaalisena insinöörinä? Tutustu avoimiin työpaikkoihimme – kenties olet seuraava mentorointiohjelman osallistuja!