Nitorin digitaaliset insinöörit: Anna koodaa käyttäjälähtöisellä otteella

Anna, kerrotko alkuun hieman omasta taustastasi?

Ennen kuin päädyin Nitorille, olin kolmisen vuotta pienessä yrityspuolen startupissa kehittämässä fullstackina React-natiivia mobiilisovellusta. Se oli ensimmäinen pitkäaikainen alan työpaikkani. Ennen pitkää alkoi tehdä mieli vaihtaa paikkaa, mutten oikein tiennyt mihin lähtisin hakemaan. Lopulta People Partner Janne kutsui Nitorille kahville. 

Kun sain kuulla minkälainen paikka Nitor on työpaikkana, niin ajattelin, että tämähän on kuin lottovoitto. Voiko tällaista ollakaan. Firman arvot olivat kohdallaan ja ihmiset mukavia, mutten osannut kuvitella, että muutaman vuoden junnudevaajan työkokemuksella olisi mahdollista päästä konsultiksi taloon. Tilanne kuitenkin eteni siihen, että yhtäkkiä minulla olikin sopimuspaperit edessä.

Aloitit työt Nitorilla pandemian aikaan. Etätyösuositus oli voimassa ja myös suurin osa Nitorin työntekijöistä paiski hommia kaukana toisistaan. Minkälainen kokemus tämä oli?

Varsinkin alkuun tuntui vaikealta, kun ihmisiin tutustuminen oli hankalaa. Nitor on todella yhteisöllinen firma ja kulttuuri perustuu yhdessä tekemiseen, mutta kaikki oli pitkälti digiyhteyksien varassa aloittaessani. Kun Nitor aloitti taas tapahtumien järjestämisen, aloin tuntea itseni osaksi yhteisöä. Monista Nitorin työkavereista on sittemmin tullut aitoja ja tärkeitä ystäviä.

Etäilyssä oli kyllä hyviäkin puolia. Koska konsulttielämä oli minulle täysin uusi juttu aloittaessani, oli alkuun jopa helpompi omaksua uusia kuvioita, kun kaikki eteni etäteitse. Jokainen Nitorilla aloittava uusi työntekijä pääsee esittelemään itsensä kollegoille ja oli paljon rennompaa päästä esittelemään itsensä videon välityksellä, kun uusien nitorilaisten esittelyjä seuraa parhaimmillaan reilusti yli sadan hengen yleisö.

Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?

Suurin osa ajastani kuluu asiakastyössä, jossa kehitän digitaalista palvelua opiskelun ja opetuksen päivittäisiin tarpeisiin. Palvelua käyttävät kymmenet tuhannet opiskelijat, opettajat ja yliopistojen palveluhenkilöstöt ympäri Suomea. Kuulun fronttitiimiin, jonka tehtävänä on edistää saavutettavuuden kehitystä ja tehdä ohjelmistosta yleisesti helppokäyttöisempi niin erityisapua tarvitseville kuin muillekin käyttäjille.

Olen keskittynyt pitkään mobiilikehitykseen Reactilla ja työni painottuu fronttipuolelle myös Nitorilla, jossa asiakkuudessani olen päässyt kehittämään webiä Angular-frameworkin parissa. On ollut kiva löytää oma suunta ja erikoistuminen, jossa myös koen olevani parhaimmillani. Koska olen ollut tässä asiakkuudessa mukana jo kaksi ja puoli vuotta, minulle on myös ehtinyt kertyä paljon hiljaista tietoa. Asiakastyössä on ollut palkitsevaa, kun on päässyt jakamaan omaa tietotaitoa ja osaamista alalla vasta-aloittaneille junior-kehittäjille. 

Anna on lahjakas ja perusteellinen ohjelmistokehittäjä, joka omistautuu työtehtävilleen. Silti mielestäni hänen vaikuttavin kykynsä on olla aidon inhimillinen, sillä hän aina kannustaa ja tukee kollegoitaan. Hänellä on mahtava huumorintaju ja persoonallisuus; hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä.

- Eero Suvanto, Software Developer

Kuulostaa mainiolta! Vaan kerrohan: mikä työssäsi on palkitsevinta?

Minulle on tosi tärkeää, että saan tehdä merkityksellistä työtä, enkä oikein aiemmin kokenut tämän toteutuvan työelämässä.

Koska kehittämämme tuote on suunnattu korkeakoulun opiskelijoille ja sitä käytetään monissa yliopistoissa, monet lähimmät ystäväni ovat asiakaskäyttöryhmää. Sieltä tulee usein rakentavaa ja kehittävää palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Olen sitä kautta päässyt kokemaan suoralta kädeltä sen, että työlläni on suuri merkitys monen ihmisen elämään. On käynyt esimerkiksi niin, että joku ystävistäni on löytänyt ohjelmistosta bugin tai käytettävyysongelman, ja olen sitä kautta napannut kopin asian korjaamisesta.

Mikä Nitorin työhyhteisössä on mielestäsi parasta?

Sellainen tietynlainen lämminhenkisyys niin työasioissa kuin työn ulkopuolella. Täällä ihmiset huolehtivat toisistaan. Aina voi kysyä apua ihan keneltä tahansa. Ketään ei vain sysätä asiakkuuteen pärjäilemään yksikseen, vaan kaikista pidetään huolta ja kaikkia tuetaan.

Meillä on myös sellainen Kamu-systeemi, jonka myötä puolen vuoden välein käydään läpi elämän eri osa-alueita. Jos jokin askarruttaa, painaa tai huolettaa, siitä voi puhua tukihenkilönsä kanssa. Myös yksityiselämän asioista voi halutessaan puhua, niin kauan kuin ihminen tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Minulle on todella tärkeää, että työporukan vointi ja jaksaminen otetaan vakavasti.

Erittäin totta. Yksi hyvä tapa ylläpitää hyvinvointia ovat yhteiset tapahtumat. Tarina kertoo, että tapaat toimia DJ:nä Nitorin juhlissa. Minkälaista musiikkia pyörität mieluiten levylautasillasi?

Tykkään soittaa aika paljon deep housea, teknoa ja progressiivista elektronista musiikkia. Soitan kyllä mielelläni vaikka discoa ja kasarihittejä, jos sellainen sopii paremmin tapahtuman luonteeseen. Toistaiseksi DJ-meiningit ovat pysyneet lähinnä kivana harrastuksena ja satunnaisina keikkoina, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mistä muista asioista saat iloa ja virtaa?

Koronan jälkeen olen alkanut panostaa enemmän kuntoiluun ja hyvinvointiin. Viikon aikana käyn säännöllisesti salilla, joogaan ja harjoitan jotain aktiviteettia, kuten vaikkapa kiipeilyä. Olisi myös kiva aloittaa tanssiharrastus. Varsinkin joogasta on ollut tosi paljon hyötyä palautumisen kannalta. Meillähän tulee ohjaaja toimistolle joka perjantai vetämään tunnin treenit. En ole vielä uskaltautunut julkiselle joogatunnille, mutta toimistolla se on tosi kivaa. Tunneilla on todella mukava ja rento ilmapiiri, ja sinne uskaltavat tulla kaiken tasoiset joogaajat.

Liikunta on auttanut huomattavan paljon myös työjutuissa. Minulla on paljon enemmän energiaa päivittäin ja päätetyöskentelyyn tulee luontevaa tauotusta. Siitä on tullut palautumisen kannalta tärkeä ja muutenkin antoisa osa työviikkoa.

Näyttöpäätteeltä irtautuminen on todella tärkeä taito nykypäivänä. Mitä muita ominaisuuksia nitorilaiselta digitaaliselta insinööriltä pitäisi mielestäsi löytyä?

Yhteistyökyky ja ihmisten kanssa toimeen tuleminen ovat ihan kärjessä. On hyvä olla avulias muita kohtaan, mutta on myös tärkeää osata pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Nitorilla arvostetaan käytännönläheistä lähestymistä ja kykyä löytää ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin, mutta kuitenkin siten, että pelataan asiakkaan kanssa samassa tiimissä, vaikka parhaimmasta ratkaisutavasta oltaisiinkin eri mieltä.

Meillä on tosi hyvä maine alalla ja korkea asiakastyytyväisyys, mikä tottakai johtuu ennen kaikkea siitä, että Nitorilla on todella neuvokkaita osaajia töissä. Minun mielestäni se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan ihmisten pitää myös olla sellaisia, joiden kanssa asiakkaiden on miellyttävää tehdä töitä.

Todella viisaita sanoja! Jatketaan samalla linjalla. Mitä haluaisit sanoa muille naisille, jotka harkitsevat uraa ohjelmistokehittäjänä, koodarina tai digitaalisena insinöörinä?

Kun itse aloin lukion loppupäässä miettimään jatko-opintoja, olin suoraan sanoen aika hukassa. Oli hirveät paineet yliopistojen pääsykokeiden kanssa, koska en ollut ollenkaan varma mitä haluaisin päätyä tekemään. Vaikken ole varsinaisesti insinööri-ihminen vaan ennemmin humanisti, ajattelin, että tietojenkäsittelytiede voisi olla hyvä ratkaisu ainakin siihen asti, kunnes keksin mitä oikeasti haluan tehdä.

Kun aloitin opinnot, muistan yllättyneeni siitä, kuinka hyvin kaikki lähti sujumaan. Sitten kun aloin perehtyä ohjelmointiin ja pääsin mukaan projekteihin, aloin ajatella, että tästähän saattaa tosiaan tulla tulevaisuuden urani.

Varsinkin lukiolaisena mielikuvani IT-alasta ja koodaamisesta oli, että se on hirveän kuivaa ja ankeaa tekemistä. Luulen, että tämä on myös osasyy sille, miksi meillä on nykyään niin vähän naisia alalla. Mielikuva ei ole yhtään todenperäinen. Olen humanistisena tyyppinä todella luova persoona ja olen huomannut, että pystyn ilmentämään sitä puolta itsessäni työni kautta todella hyvin. Ei tämä ala vaadi sitä, että pitää olla mielettömän hyvä matikassa tai kiinnostunut pelkästään tiedeaineista.

Tunkkaisille mielikuville on hyvä antaa huutia! Mitä muita asioita nostaisit esiin muille naisille, jotka harkitsevat alaa tai alalle vaihtoa?

Monet naishakijat saattavat ajatella, että koodaaminen ei ole ihmisläheistä tai sosiaalista työtä. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tässä työssä pääsee antamaan mielipiteensä ja tuomaan oman näkemyksensä todella merkittäviin projekteihin. Työ edellyttää myös jatkuvaa kommunikointia muiden ihmisten kanssa.

Asiaa kannattaa miettiä myös työllistymisen kannalta. Olen aika pragmaattinen ihminen ja tiedän mitä haluan tulevaisuudelta. Haluan, että minulla on hyvät työllistymisen näkymät, enkä haluaisi kouluttautua enää uudestaan. Opiskelijoille suosittelisin, että vaikka ei lopulta päätyisikään alalle, niin kannattaa ainakin käydä kokeilemassa kepillä jäätä esimerkiksi yliopiston koodauskurssilla.

Eihän se ole sattumaa, että koodaaminen on esimerkiksi jo peruskouluissa osa opetussuunnitelmaa. Maailma on koko ajan riippuvaisempi teknisistä osaajista ja opettelemalla koodausta antaa itselleen mahdollisuuden osallistua tulevaisuuden rakentamiseen.

Tässä artikkelisarjassa tulemme esittelemään nitorilaisia eri rooleissa. Jokainen nitorilainen on digitaalinen insinööri: pragmaattinen ja ratkaisukeskeinen auttaja, joka ei tyydy oletuksiin, vaan etsii oikeita kysymyksiä ja niihin yhä parempia vastauksia.