Nitorin digitaaliset insinöörit: karatekonsultti Jarkko panostaa pragmaattisuuteen

Jarkko, olet ehtinyt työskennellä monessa roolissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ennen Nitoria. Minkälainen urapolkusi on ollut?

Opintojen loppuvaiheessa päädyin tuotetaloon prosessi- ja laatukonsultointibisnekseen. Siellä olin töissä melkein kymmenen vuotta. Sinä aikana tein oikeastaan aika lailla kaikkea mitä ihminen voi softatalossa tehdä. Hoidin helpdeskiä, koodasin, suunnittelin ja testasin ohjelmistoja, tein palvelinasennuksia, softa-asennuksia, päivityksiä, toimin tiiminvetäjänä ja tuotekehityspällikkönä, tuin myyntiä ja autoin tarjouskilpailuissa. Ihan laidasta laitaan.

Siinä kymmenen työvuoden hujakoilla alkoi olla sellainen tunne, että eipä tässä ole enempää saavutettavaa ja aloin haistella uusia tuulia. Päädyin sitten Maanmittauslaitoksen IT-palvelukeskus MitPaan pariksi vuodeksi työskentelemään nykyisen Ruokaviraston järjestelmien parissa.

Aloitit Nitorilla koodaajana ja olet sittemmin siirtynyt suunnittelun ja prosessikonsultoinnin pariin. Nimike oli aiemmin Senior Software Developer, mutta nykyään toimenkuvasi tottelee nimeä Software Architect. Mitkä ovat määräävimmät erot nykyisessä työnkuvassasi aiempaan verrattuna?

Samoja hommia tehdään, mutta eri painopisteillä. Jos työni oli aiemmin 90-prosenttisesti koodausta ja 10-prosenttisesti suunnittelua, niin nykyään jako menee toisin päin. Ohjelmoijana operoidaan usein aika pienellä kentällä, ainakin jos työtehtävän tiketti on rajattu tarkkaan. Arkkitehdin hommissa olen usein itse vastuussa tikettien laatimisesta. Sitä myöten joutuu miettiä kokonaisuudet huomattavasti laajemmin ja on otettava huomioon eri osatekijöitä.

Kun työn alla on uusi kokonaisuus, niin yleensä aloitan hommat haalimalla mahdollisimman paljon tietoa kaikista lähteistä. Ennen pitkää yritän pullauttaa ulos selkosanaisen kuvauksen siitä, mitä olen hahmotellut päässäni projektin edistämisen osalta. Se on toisinaan aika vaikeaa, kun intuition tasolla selkeä kokonaisuus pitäisi sanoittaa selkeästi niin, että muutkin ymmärtävät mitä yritän sanoa. Toisaalta se on iso osa sovellusarkkitehdin työtä.

Rooli lienee hyvin haastava, mutta saat varmasti kollegoilta tukea haastavissa tilanteissa. Minkä nostaisit parhaaksi asiaksi Nitorin työyhteisössä?

Oikeastaan kaksi asiaa tulee mieleen. Ensinnäkin se, että jengi täällä on todella osaavaa. Jos jostain asiasta on epäselvyyttä, niin lähituntumasta löytyy yli toista sataa nitorilaista, joilta voi kysellä näkemyksiä. Toinen on se, että ihmiset ovat vilpittömästi todella mukavia ja huomaavaisia. Asiat tuntuvat vain sujuvan. Osaamisen tiimoilta tulee välillä jopa sellainen tunne, että kuulunkohan minä tänne. Nitorilla on ihan uskomattoman taitavia guruja töissä.

Kokeneenkin tyypin on helppo unohtaa oma osaamistasonsa, kun vieressä on toinen toistaan etevämpiä kollegoita.

Uskon, että se on tosi yleinen ilmiö. Yksi asia mikä ainakin minua auttaa on se, että olen rakentanut itselleni Trelloon huippuhienon todo-listan. Tärkein osa taulukkoa on Done, eli se sarake, joka kertoo mitä kaikkea olen saanut valmiiksi. Sitten voi hyvällä omatunnolla taputella itseään selkään, että kyllä, hommia on paiskittu ja asioita on saatu aikaan.

Mitä muita antoisia puolia nostaisit työsi osalta esiin?

Työni on todella monipuolista ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa tehtävieni laajuuteen paljon. Saan tehdä asioita, joista on juuri sillä hetkellä eniten hyötyä. Ja vaikka se vaatiikin toisinaan päiväkausien pohdiskelua, on oikeasti mukavaa päästä pureskelemaan keissejä pitkän kaavan kautta ja lopulta tuottaa kohderyhmän kielellä oleva, kulloiseen käyttötarkoitukseen sopiva kuvaus toiminnosta – olkoon se sitten formaali dokumentaatio tietomallista tai tarina elokuvateatterista. Ulotan mielelläni lonkeroitani eri suuntiin ja haalin mahdollisimman paljon tietoa asioista, mitä tehtäväni Nitorilla usein myös edellyttävät.

Halu kartuttaa omaa osaamistaan on varmasti tärkeä osa Nitorilla työskentelyä. Mitä muita ominaisuuksia digitaaliselta insinööriltä pitäisi mielestäsi löytyä?

Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta nostaisin tärkeimpänä asiana halun oppia uutta sekä ihan yleisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun, johon Nitorilla myös kannustetaan. Core-ajan puitteissa meille annetaan mahdollisuus lähteä testaamaan uusia asioita, liittyivät ne silloisiin työtehtäviin tai eivät. Jos ei uskalla lähteä kokeilemaan, ei voi myöskään oppia tai kehittää asioita.

Toinen todella tärkeä asia on rehellisyys, sillä epärehellinen konsultti ei ole hyödyllinen konsultti. Ei sovi vain mennä asiakkaan laatikkoon elelemään, vaan pitää löytyä halua lähteä korjaamaan asioita, jos huomaa jonkin olevan pielessä. On oltava valmis kannustamaan ja tukemaan asiakasta toiminnan kehittämisessä.

Sinut tunnetaan sekä Nitorilla että asiakkaidenne keskuudessa nimellä karatekonsultti. Mistä tämä nimi juontaa juurensa?

Olen jo noin 25 vuotta treenannut eri kamppailulajeja. Nykyään harjoitan Koryu Uchinadi Karatea, mutta väliin on mahtunut todella monia muita lajeja. Karaten ohella olen tainnut harjoitella eniten filippiiniläistä kali-asetekniikkaa. Karatekonsultti-nimi on tullut siitä, että olen vetänyt yhden asiakkuuden yhteydessä parisen kymmentä kertaa matalan kynnyksen nopeita treenejä, joissa ihmiset ovat päässeet vähän muksimaan toisiaan hyvässä hengessä. Olen vetänyt muutamat treenit myös Nitorin porukalle.

Kamppailulajien zen-asenteesta ja kurinalaisuudesta on varmasti hyötyä työssäsi. Onko tatamilla opituilla taidoilla sijaa digitaalisen insinöörin arjessa?

Ehdin miettiä tätä etukäteen ja löysin aika hienon yhtymäkohdan näiden välille. Perinteinen, tv:stä tuttu japanilainen karate on äärimmäisen tarkkaa, yksityiskohtaista ja jämptiä. Iskut on vietävä millilleen oikein, tai ne on tehty väärin. Sillä siisti. Tätä voisi verrata perinteiseen insinöörityöhön, jossa asiat pitää laskea prikulleen oikein, tai riskinä on romahtanut silta.

Edellä kuvattu yksityiskohtainen ja tarkkarajainen lähestymistapa ei kuitenkaan tunnu omalta, koska olen luonteeltani sellainen, että haluan tarkastella asioita eri näkökulmista ja kokeilla erilaisia toimintamalleja. Olen vuosien aikana ehtinyt harrastaa monenlaisia lajeja ja nykyään voinkin kävellä oikeastaan lähes minkä tahansa kamppailulajin treeneihin – mitä myös välillä teen – enkä yleensä ole aivan surkea.

Tällainen lähestymistapa onkin antanut minulle kyvyn mukautua kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen. Jos sitä vertaa työhöni Nitorilla, niin vaatipa tilanne minkälaista roolia tahansa, niin pienellä harjoittelulla uskon pystyväni mukautumaan siihen ja kehittämään sitä kautta omaa osaamistani. Se on nitorilaisen ketteryyden ydin.

Tässä artikkelisarjassa tulemme esittelemään nitorilaisia eri rooleissa. Jokainen nitorilainen on digitaalinen insinööri: pragmaattinen ja ratkaisukeskeinen auttaja, joka ei tyydy oletuksiin, vaan etsii oikeita kysymyksiä ja niihin yhä parempia vastauksia.