Paluumuuttajat: miltä tuntuu palata vanhaan työpaikkaan?

Riku Kalanderia, Juuso Soikkelia, Anders Gebalaa ja Mikko Forsströmia yhdistää kaksi asiaa. Työssään he arvostavat ennen kaikkea sen merkityksellisyyttä. Lisäksi heistä jokainen on siirtynyt Nitorilta kohti uusia haasteita – ja palannut sitten takaisin. 

Nelikon edustajille työn merkityksellisimpiä puolia ovat osaavien kollegojen kanssa työskentely, mahdollisuus ammatilliseen kasvuun sekä osallistuminen vaikuttaviin projekteihin. Kunkin urapolku on ollut omanlaisensa, mutta ammatillisten suunnanmuutosten yhdistäviä tekijöitä ovat olleet otolliset työmarkkinaolosuhteet sekä halu kasvattaa omaa ammatillista portfoliota ja kokemusta.

Monenlaisia lähtötarinoita koronapandemian aikaan

Ei ole sattumaa, että Kalander, Soikkeli, Gebala ja Forsström siirtyivät kukin kohti uusia haasteita vuosien 2021–2022 aikana. 

Nitorilaiset ovat poikkeuksellisen tiiviiksi nivoutunut työyhteisö, jossa kollegojen välinen dialogi ja vuorovaikutus ylittää tiimirajat ja avoin ilmapiiri kannattelee osaamisen jakamista. Kun koronapandemia sulki ihmiset koteihinsa vuonna 2020, yhteisöllisyyden tunne kärsi monissa organisaatioissa ensimmäisenä. 

“Kyllä siinä sellainen tietty läheisyyden tuntu katosi, kun korona iski. Arjen muuttuessa tuli hiljalleen sellainen olo, että nyt voisi olla aika lähteä kokeilemaan jotain muuta”, Nitorilla fullstack-kehittäjänä työskentelevä Kalander kertoo.

“Nitorin yhteisöllisyys oli aina ollut minulle merkittävä asia. Yhteinen tekeminen ja tapahtumat olivat äkkiseltään poissa laskuista, joten kun headhunter soitti ja tarjosi uutta mahdollisuutta, päätin tarttua tilaisuuteen”, frontend-kehittäjä Soikkeli jatkaa.

Pandemia-aalto ei kuitenkaan ollut ainoa tekijä, joka sai ammattilaiset harkitsemaan ympäristön vaihtoa samoihin aikoihin. IT-alan työmarkkinat olivat 2020-luvun alussa kuumimmillaan ja osaajille sateli mahdollisuuksia vasemmalta ja oikealta. Fullstack-kehittäjänä työskentelevä Gebala kertoo lähtönsä olleen lopulta ennen kaikkea sattumankauppaa, sillä hän oli tavoistaan poiketen vastannut suorahakukonsultin yhteydenottoon ja se poiki maisemanvaihdon.

Nitorilla ohjelmistoarkkitehtina työskentelevä Forsström halusi puolestaan monipuolistaa omaa tekemistään. Pitkän linjan koodari ja teknologiaevankelista löysi itsensä lopulta in house -kehittäjän roolista tutulla asiakkaalla.

Uudet opit terävöittivät ammatillista perspektiiviä

Uusien urapolkujen edessä nelikko löysi itsensä erilaisten oppimatkojen ääreltä. Toiseen konsulttiyritykseen siirtynyt Kalander työskenteli asiakkaan tiimissä ainoana konsulttina. Se opetti paljon ammatillisesta itsenäisyydestä, mutta myös muistutti siitä, kuinka arvokasta on saada sparrausta ja tukea kollegoilta.

“Muistan aiemmin epäilleeni toisinaan, että tiedänköhän sittenkään tarpeeksi tästä tai tuosta. Sellainen epävarmuus karisee nopeasti, kun työn itsenäisyys ja vastuu omasta tontista kasvaa. Viihdyin projektissa todella hyvin, mutta toisinaan tuli myös ikävä nitorilaisia, joiden kanssa oli mahdollista löytää varmuutta työhönsä vertaistuen kautta”, hän kuvailee.

Soikkeli puolestaan koki pienoisen kulttuurishokin siirtyessään toisen toimijan palvelukseen: 

“Olin kai jotenkin pitänyt itsestäänselvänä sitä, että tottahan toki muissakin firmoissa tiedonjako ja kollegojen välinen vuorovaikutus on yhtä sujuvaa kuin Nitorilla. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Yritin kyllä jossain vaiheessa tuoda Kamu-järjestelmän kaltaisia käytäntöjä uudelle työpaikalle, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen.”

Gebala taasen huomasi usein vertailevansa Nitor-aikojen kokemuksia uuteen arkeen niin usein, ettei vaimokaan enää malttanut olla puuttumatta peliin:

“Aina kun keskusteltiin työelämästä vaimon kanssa, hehkutin sitä, kuinka käytännön asiat hoituivat Nitorilla niin sujuvasti ja ihmettelin, miksi Rautapankin kaltaiset käytännöt eivät olleet vakioita kaikkialla. Jossain vaiheessa vaimo sitten tokaisi, että Nitorilla on näköjään taas haku avoinna – mikset vain hae sinne takaisin!”

Forsströmillä vuodet Nitorin jälkeen osoittautuivat monipuolisiksi eri työnantajien ja roolien myötä. Keskeisimpänä oppina hänelle kirkastui, että mikäli työpaikan ja työntekijän arvot eivät kohtaa, kannattaa alkaa harkita kytkimen nostamista:

“Kaikki työpaikat, työyhteisöt ja työympäristöt ovat erilaisia. Keskeistä on se, että siellä operoidaan sellaisilla arvoilla, jotka eivät ole ristiriidassa oman arvomaailman kanssa. Jos näin ei ole, ilmatila alkaa täyttyä myrkyllisistä asioista todella nopeasti ja kitkaa kertyy."

Paluumuuttajien näkemyksiä Nitorin vahvuuksista

Jokaisen haastatellun kohdalla matka takaisin oli omanlaisensa, mutta kukin kiittelee sitä, kuinka helppoa ja vaivatonta palaaminen Nitorille lopulta oli. Kun haastatelluilta kysyy, millaisin viisauksin toinen Nitor-turnee on käynnistynyt, vastaukset ovat odotetun monipuolisia.

Kalander naurahtaa ja kertoo paluun Nitorille olleen kuin olisi palannut pitkältä kesälomalta takaisin ruotuun. Hän jatkaa neuvomalla työpaikan tai roolin vaihtoa harkitsevia:

“Kannattaa kiinnittää huomiota juuri yrityksen yhteisölliseen puoleen. Hyvällä lykyllä päätyy Nitorin kaltaiseen paikkaan, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus on vaivatonta ja kynnykset matalia. Vaikka talo olisi täynnä maailman kovimpia teknisiä tekijöitä, huono kommunikaatio tekee kaikesta vaikeampaa ja työilmapiiristäkin ikävän”.

Soikkeli jatkaa kertomalla viimeisimmästä Nitor Core -projektistaan paremman saavutettavuuden AI-chatbotin parissa. Hän alleviivaa sitä, kuinka tärkeää on, että Nitorilla pidetään huolta tekijöiden osaamisesta ja annetaan tilaa kehittyä:

“Nitorilla on koulutusbudjetti, jonka avulla voi osallistua konferensseihin ja kursseille tai suorittaa uusia sertifikaatteja. Se kertoo, että työvoiman kouluttautumiseen on sitouduttu tosimielellä. Onhan se helppo mainostella, kuinka firma panostaa ihmisiin, mutta ihan eri asia pistää kunnolla rahaa ja resursseja sen tueksi.”

Gebala puolestaan kertoo arvostavansa Nitorilla erityisesti kestävää työkulttuuria:

“On monia Nitorin kaltaisia työpaikkoja, jossa tehdään kovaa tulosta. Eri asia on sitten se, että onko tulokset tehty yhteen hiileen puhaltamalla vai repimällä ne työntekijöiden selkänahoista. Nitorilla asiat tehdään kestävällä tavalla, eli suomeksi sanottuna porukkaa ei polteta loppuun. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.”

Försström kokee palanneensa Nitorille uransa parhaassa vaiheessa. Veteraaniosaajalle tärkeä ammatillisen kasvun näkökulma ei liity vain siihen, mitä hän saa itselleen, vaan mitä hän pääsee työssään jakamaan muille.

“Nitor on talo täynnä järkevää ja osaavaa porukkaa, ja tässä vaiheessa uraani koen erityisen tärkeäksi sen, että pystyn antamaan itsestäni enemmän ja auttaa nuorempia kollegoita, tiimikavereita ja niin edelleen. Se myös kehystää oman osaamiseni arvon uudella tavalla, mikä tuntuu hyvin antoisalta”, hän päättää.

Kaipaatko työpaikkaa, jossa yhteisöllisyys on muutakin kuin muotisana ja yritys panostaa osaamisen kehittämiseen? Katso avoimet työpaikkamme!